Kesä unelmia

Hetkittäin iskee tuskastuminen kun katselee lajikkeita ja yrittää tehdä valintoja kesälle, miten sitä taaskin on kaikkea niin paljon, Vielä pitäisi jaksaa malttaa kylvöjen kanssa vaan pelkkä suunnittelu jo välistä niin turhauttaa että savu nousee päästä. -Huomaan ajatusten keksivän kaikkea muuta virikettä itselle...

Olen jo mielessäni suunnitellut etupihan täyteen mitä nerokkaampia ideoita mahduttaa lisää kasveja.. Sekä kerrannut viimekesän toteuttamattomia suunnitelmia ja keksinyt lisää. Kuten katsottuani sarjaa Suuri kukkakisa (Suuri on juuri se mun juttu Hih!) Sain pakottavan himon toteuttaa jokin upea monumentin tienposken sisääntuloon.Tuossa ohjelmassa eri puutarha-alan ammattilaiset kisaavat parhaasta teoksesta ja etenkin itseen kolahti sammaleista rakennetut jätti eläimet.

Toinen unelma ensi kesälle olisi mahdollisuus viettää paljon aikaa ystävien ja rakkaiden kanssa. Mikään ei ole kivempaa kun kokoontua yhteen herkuttelemaan,viettämään aikaa ja nauttia kesästä.

Viime kesänä moni asia jäi toteuttamatta,kuten suunnitelmat kokkailla krasseista, ne tuntuvat suorastaan vainoavan minua! Tulevana kesänä siis luvassa paljon krassi postauksia (Ehkä jopa aiemminkin😎) Samalla kun niitä jo orastavia reseptejä käynyt uudelleen läpi muistui ihana kesämuisto takavuosilta.

En tiedä johtuuko siitä että olen suurinman osan aikuisikää elänyt ilman isovanhempia ja omia vanhempiani, vaiko siitä että tulen aika hyvin juttuun vanhempien ihmisten kanssa, mutta tavaksi on tullut kutsua kesäisille vieraisille miehen vanhemmat ja tällä kertaa myös heidän ystävänsä Anssi ja Olga. Ihana pariskunta johon tutustuin perinteeksi muodostuneella käynnillä Kotkan meripäivillä.

Olen aiemmin ollut toivoton stressaaja aina emännöidessä, varmaan osittain johtuu juuri hingusta tehdä kaikki Isosti.-Mutta vaikka pikkuhiljaa osaan jo vähän jarrutellakin esivalmisteluissa, ei sisäinen "Iloinen pieni ilkimys" osaa muuttua.Tämä aika usein näkyy että suunnittelen ilkikurinen virne naamalla joko ruokakepposia .(Lapsille ilmoitin tarjoavani jäkälää Jouluruuaksi-mutta se on toinen tarina).

Aika perinteisesti jotain hauskaa ja uutta testataan vierailla.Tällä kertaa alkurisotoksi olin tehnyt sienirisottoa jonka lisänä tarjoilin paahdettua parsakaalisuolaa.Voi mikä hitti! Anssi suunnitteli jo itsellekin laittavansa parsakaalia kasvamaan....siemenpussi sopi sii läksiäislahjaksi.

Kuvaa en tuosta alkuperäisestä risotosta löytänyt,mutta hyvin simppelein aineksin saa aikaan maukasta.

Suolan valmistan parsakaalin lehtiosasta paahtamalla niitä n.175 asteisessa uunissa kunnes ovat rapsakoita ja vähän ruskeaan paahtuneita.Murskataan merisuolan kanssa sormisuolaksi.

ps.omasta mielestä tähän risottoon ei tarvitse käyttää parmesaania tai ylimääräistä suolaa.

Toinen oleellinen kesäkattauksen elementti on ehdottomasti syötävät kukat! Kuvassa nyt aika vaatimaton kattaus isännälle lounaaksi alkukesästä ,mutta muistan elävästi myös koristelleeni ruuat Anssin ja Olgan käydessä ja miten mielenkiintoinen keskustelu käytiinkin eri kukkien makumailmasta! Voi mitä ihania kesävieraita meillä käykään!

Parhainkin herkku ei yksinään maisteltuna ole niin hyvää kun yhdessä.Niinpä aina kun tuo kesä tuntuu liian kaukaiselta taidan jatkaa ilkikurisia suunnitelmiani kesäherkuista, esimerkiksi paahdetut voikukan nuput voisi olla aika hyvä idea, ne on itseasiassa aika maukkaita, mutta onkohan tulevan kesän kesävieraat maistaneet niitä ? ..hmmm...