Aivan kamalan pitkä aika kun viimeksi olen kirjoittanut mitään tänne.Aina hetkittäin jokin ajatus käy mielessä, ja ennen kuin huomaakaan on jo ilta ja ne hyvät ajatukset tokkuroi yhtenä puurona mielessä.
Ajattelin tähän postaukseen jakaa päivän kanssani,sellaisena kuin se näin kevään kiireisinä hetkinä käy...Luvassa ei siis ole kauniita,harmoonisia kokonaisuuksia vaan ihan sitä itteään kun paikat repsottaa ja kaikki on levällään....
Herään 4.45
Koira käy kevyesti tuuppaamassa kuonolla,tiedän että ei auta vetää peittoa pään päälle vaikka on vielä pimeää. Kierros on alkanut asunnossa ja ravausta jatkuu niin kauan kunnes nousen,siihen liittyy kova ääninen "tepastelu" ympäriinsä jonka jälkeen haetaan kenkä suuhun ja aloitetaan piipitys...
Ulkona on lämmintä ja pimeää. Rastaiden kilpalaulu kaikuu pimeydessä, jostain kajahtaa huuhkajan ääni,vai olisiko se pöllö? en tiedä miksi,mutta luulen sen olevan huuhkaja vaikken varmalla tiedäkkään...
Aamukahvi.
Katse harhailee taimissa,miten ne noin on venynyt?
Mokomat rääpäleet,onneksi sentään kennossa ,voisi tietenkin rontata nuokin jo kasvihuoneeseen,mutta mokoman pieni multatila kuivuu niin herkästi,parempi olisi koulia ensin isompaan.
Kierrän kurkkimassa mitkä taimet kaipaa vettä ja miten jaksavat,samalla kurkkaan kylpyhuoneeseen mitä siellä on itänyt.Minikurkku nostaa jo päätään...ja voi himskatti vasurilla näkyy taas kummitus taimi .Mistähän niitäkin sikiää? Nostan valoon kaikki itäneet ja vietän tovin muutamien mikrodwarfien koulinnassa,jäivät eilen kesken illasta kun ei vaan jaksanut,mutta parempi se on kenno saada tyhjäksi.
Sintit valmiina kasvihuoneeseen...Ihastelen aikaan saamisia,ja lepertelen vaaveille,samalla hotkaisen aamupuuroa ja mustikoita suuhuni.Alkoikin olla vähän nälkä.
Kun saan tarkastukset ja rästit valmiiksi,samalla tulee kuitenkin vilkuiltua niin säätä kuin kasvihuoneen lämpötilaakin.Onkin aika lähteä ulos!
Argg! Tähänkö se eilen jäi?
Projektina on uudistaa lava-alue ja toin eilen valmiiksi päällekkäin lavakauluksia joihin tarkoitus tyhjätä nuo isot rohjakkeet.3 kpl kauluksia-jotka on yli metrin leveitä ja lähes 3m pitkiä,täynnä kosteaa painavaa matorikasta multaa.
Manailen että pitikö se puuro mennä hotkimaan,juuri ennen lapio hommia...ja päätän aloittaa kurkkaamalla maakellariin.Se on vaan jäänyt -sen tyhjentäminen siis.Osittain johtunee varmaan koska en viime syksynä niin paljoa sinne säilönyt,toimi lähinnä kesän törppökaatiksena ja etuosaan nakkasin vain lankaköynnöksiä...
Masentavat näkymät se on täälläkin,pitäisi purkaa taas kaikki pihalle ja järjestää mitä sinne on tullut jemmattua,vaan ei yhtään huvittaisi kumarassa rahdata tavaroita,ahtaasta ovesta.Lankaköynnöksetkin näyttää raasuilta.Eipä mikään ihme,kun mies oli ainokaisen ikkunan peittänyt styroksilla talvella.Eipä ollut maininnut minulle...eikun hiiop! ja kyykky könkkää!
Kyllä näissä onneksi henki vielä pihisee. Keskinmäinen kolmesta,näyttää jopa hyvältä! Lisäksi kaivoin pari runkoruusua,pari syyssyrikkää ja yhden syyskimikin,inkaliljan esille.Hetken harkittuani ja puuron kummitellessa kyykkimisestä päätän jättää ruukut odottamaan.Aurinkon polttamista kun ei tarvitse pelätä niin totutelkoon ulkoeloon tässä hetken,myöhemmin otan lankaköynnökset jaettavaksi ja vapautan ruukut krasseille...yhdestä ruukusta pilkistää myös hortensia joka muistuttaa että oli tarkoitus buustata maahan jätetyt hortensiat aiemmin kasvuun -kaivamalla ne ruukkuihin ja kasvihuoneeseen,mutta mihin sielläkin nyt mahtuu?
Jatkan kierrosta takapihalla.Talon mukaisesti kulkee tekemäni evakkopenkit perennoille, lehtiä on paljon ja siellä täällä jo vuohenputki kurkistelee esille,muistuttaen ikävästi kevään kitkemisen tärkeydestä!Metsän puolelle en viitsi edes katsoa.
Surullisen kuuluisa allasprojekti ammottaa monttuna ja kivenjärkäleinä joita ei näytä saavan lohkottua millään.
Istuttamani bambu näyttää raasulta,sillä korkeammat oksat menetti lehdistönsä,hangen alla olleet vihertää kyllä kauniisti.Sillä alkaa pian olla kova jano jotta alkaa uuteen kasvuun,päätän muistaa tuoda hieman hevonpeetä ja kastella samalla kun haen ruukut etupihalle.
Lumikellot kukkivat kauniisti varjopihan reunalla joka kiven kolossa,näyttäisi ehkä kauniinmalta kun pistäisi haravan laulamaan ja keräisi lehdet fermentointiin.Annan silti armoa itselle,vasta pari päivää sitten oli maa valkoisena varjoisemmalla takapihalla,ja vielä edelleenkin on lunta sielä täällä...
Askeleet vievät kurkkimaan eilen isännän virittämää vaahteran mahlan keräystä. Näin sieluni silmin jo mansikoita,vadelmia,muurinpohjalettuja ja vaahterasiirappia kesäpäivän herkkuna.
Mutta eihän tuosta heru nimeksikään...
Taidan olla myöhässä ja paras virtaus on jo ohi...
Harmittaa!
Nämä yksilöt on Grillipaikan lähistöllä ja menossa kaadettavaksi,joten olisi ollut niin hyvä saada mahlat niistä.
Täytynee vielä lukea uudestaan ohjeita,teinkö jotain väärin,mutta ei kai mahlan valutus nyt pitäisi niin vaikeaa olla.
Aurinko yrittää pilkistää pilviharson takaa ja on aika katsastaa kasvihuone ja avata ovet.
Lämmityksen jo napsautin pois pihakierroksen aluksi.
Pääsen vähän matkaa kun kun huomaan edelleen vadelmien olevan leikkaamatta...onneksi oksasakset ovat kädessä ja napsin kiiruusti vanhemmat jo satoa tuottaneita oksia läjään,palaan hakemaan kellarista ämpäriä ja vettä ja pistän pistokkaita samalla juurtumaan,ainahan sitä jonkin paikan keksii vadelmille jotka ovat niin herkkua...
Varsinaista perinteistä penkkiä ei itsellä olekaan vaan muutaman eri lajikkeen istutin rinteeseen ja jakajana toimii vanha (ehkä) makedonian mänty taustalla ja verkosta rakennettu kaariaita.Nurmikon puolelle on tullut myös vesoja joita innolla kiskon maasta ämpäriin...vain muutama askel kasvihuoneeseen,alkaakohan siellä olemaan liian lämmin?
Ämpärit nakkaan varjon puolelle ja heitän vielä lunta päälle ja hieman puuskuttaen avaan kasvihuoneen.
Tervehdys pikkuiset!
Sivuilla on vielä vauvalan suojia,mutta viikonloppuna jatkoin jo tyhjillä lavakauluksilla tasoa mihin saa taimet keskikäytävälle.Lämpö on aika alhainen öisin,minkä näkee ei vaan mittarista,mutta myös sinertävistä varsista ja kasvun hitaudesta.Tämä on hinta kun pitää kasvattaa paljon vaikkei ihanne oloja saakaan toteutettua.
Helmi-maaliskuu oli ihmeen vaisu esikasvatuksen suhteen ja kylvöihin tuli pitkä väli,sen seurauksena on hyvinkin eri aikaisia taimia,mikä tietty ison määrän kanssa aiheuttaa jatkuvaa seuraamista mitä kastella ja mitä ei....mitä siellä sitten harson alla on-noh!
Suurimmat taimet koulittuna n.1,5l kärhöruukkuihin ja siitä pienempiin...myös kennostoja vein samettikukista ja muista kasvatuksista jo valohoitoon.
Ihanaa nähdä että eivät möksötä kovin vaikka itsestä tuntuu aina ettei mitään tapahdu,mutta tapahtuu siellä pikkuhiljaa...
Nuppuja alkaa olemaan useammissa taimissa,osa jo kukassakin ja toisaalta,mikä kiire tässä on.
Näkyy myös selvästi että juuristo ei vielä kaikissa ole löytänyt varastolannotteeseen,eli nurkkaan siotettuun kananpeehen,mutta kyllä ne sieltä sitten kasvuloikan ottaa kun olot on kohdillaan.
Ah! Ihana kevät!
Kierrän nostellen ruukkuja ja tarkastaen mitkä ovat janoisia,varjoisa päivä niin kastelua ei tarvitse ellei ole todella akuutti.(Pienimmät ruukut)
Palaan pihalle ja laitan lapion laulamaan.(voi taivas miten huono kunto voi olla)Muutaman lapion jälkeen nousee kauluksesta yrtti jota kasvoi mukamas yksivuotisena.
Tunnen itseni aivan höperöksi miettiessäni ääneen kukahan sinä olit? -kirveli,kynteli...hmm...nyt tarkistettuani asian niin kirveliähän se,maku koukutti viime kesänä,samoin pidin sen käytöstä kuivattuna mausteena joten nostelen muutaman ruukkuihin.Eipähän tarvitse kovasti kylvää lisää.
Multa on todella hyvin kosteaa ja painavaa,muhevaa.Asennan myyräverkon lavakauluksen pohjalle ja mietin että ei kyllä tarvitsisi bokalisäystä mutta päätän hakea yhden 15l ämpärin viime sadonkorjuu bokaa joukkoon,tuoksu on ihanan raikas hapankaalinen ja vaikka ämpäri on 2vk.sisällä olon jälkeen ollut koko talven säiden armoilla pienessä kasvihuoneessa niin todella raikas fermentoituminen,noh! kaalikasveille voisi olla riittänyt pihimpikin rouhe kun sitä pinnallakin näkyy vielä,tästä opimme taas....
Samalla kun siirrän multaa kerään rikat omaan ämpäriin,nekin päätyy fermentoitavaksi ja koen sadistista mielihyvää etenkin rönsyleinikin suhteen joka pihamme riiviö rikkakasveista! Urakointi sujuu siis hyvinkin hitaasti mutta varmasti eteenpäin aina yli puolen päivän jolloin sekä hartiat että vatsa ilmoittaa tauon olevan paikallaan.
Yritän pitää päivittäin ruokatauon yhteydessä siesta hetken,mutta aina ei malta ja ilma houkuttaa pian takaisin ulos...
Vien koulittuja taimia sisältä kasvihuoneeseen, järjestelen paikkoja ja pidän pienen ruukutus session,sillä kyllä! Minäkin hurahdin niihin Lidlin sipuli kukkiin vaikken ihan eturyntäykseen viitsinytkään mennä,niin jotain houkuttavaa tuli hankittua. Aiemmin laittamani kuva lankaköynnöksien ruukuista ajattelin mm.Gladiokusten toimivan hienosti niissä krassien kanssa,saapa nähdä kuinka onnistuu!
Kallojen kanssa minulla ollut aina huono tuuri,ja harvoin ollut lähelläkään väritys luvattua,mutta nähtyäni taas niin houkuttavat kuvat,oli pakko niitäkin laittaa taas.Sekä Daalioita tottakai muutama mahtuu ilahduttamaan,kauniita ovat myös kimpuissa.Päivä kuluu iltaan vuoroin lapioden,vuoroin puuhastellen kaikkea mitä huomaa olevan ajankohtaista. Käärmeenparta (toivottavasti muistin oikein nimen) vietti talven kasvihuoneessa,se oli tarkoitus jakaa ja viedä varoiksi kellariin,sillä sen talven kestävyys arvelutti.
Unohdettuani sen olkien joukkoon lisäsin vaan olkea päälle pakkasilla ja nyt katseli minua säälittävänä...
melkoinen juurakkosykerö olikin ruukussa availtavaksi.
Saihan ne mutkat selväksi ja ilta jo viilenee.Käärmeen parta saa tuoda dramatiikkaa istutuksiin ihanalla värityksellään,mutta nyt ne saavat herätä kasvuun kasvihuoneen suojissa.
On taas aika peitellä taimet ja toivottaa hyvä yötä.
Toin pöydälle vielä seuraavan päivän projektin(tai ekan niistä)
Sillä aiemmin leikkaamani viiniköynnökset päätyivät viileään ja veteen.Nyt näyttäisi aavistus juurista olevan kehittynyt ja silmuja herännyt tappeihin.
Nämä pitäisikin ruukuttaa turpeeseen ja katsoa josko lähtisi uutta kasvua tulemaan.Muitakin lajikkeita on mutta josko sitä Zilgasta alottaisi...
Kellon lähennellessä 19 sallin itseni hipsiä sisälle tarkastamaan taimia,hieman jatkamaan koulimisia ja ennen kuin huomaankaan,parempi puoliskoni kertoo Diilin jo menevän telkkarista ja kellon siis jotenkin hupsahtanee yhdeksään.
Tuntuu ettei olisi ehtinyt mitään...Kun seuraava aamu valkenee lähes samanlaisena ja kuuntelen rastaiden kilpalaulua,joka puolella lintuset tuntuvat säntäilevän kiihtyneellä tahdilla ja tuumin tätäkö se nyt on ? Kevät huuma vie mennessään,on kiire,kiire...
Lupaan itselleni varata ainakin yhden rauhoittumishetken päivässä ja vain nauttia tästä ympärillä olevasta tohinasta.Kahvi maistuu niin hyvältä ja ilma leppoisalta nojaillessa kuistin kaiteeseen,minua hymyilyttää vaikka piha näyttää taistelutantereelta.
Yhtäkkiä säikähdän kun kyyhky lentää aivan pääni vierestä vauhdikkaasti ohi,vanha pariskunta on tullut taas kesäkylään,kujerrus kuuluu nyt metsän puolella ja kakofonia yltyy päivän alkaessa,on kiire,kiire,kiire....
