keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Vuoden vaihteen mietintöjä/Loppiaisen rutkatuksia

 

Loppiainen lähestyy vaudilla ja blogin pitäjä on yhtä hiljaa kuin bling linnut orrella.Olisi jo aika korjata joulun pehmoisuus pois ja katsoa tulevaan kevääseen.

Vuoden vaihteessa jo iski kevät kutka jotain tänne kirjoitella,vaan ne aatokset ei koskaan päätynyt blogiin asti.

Ehkä hyvä niin-vanha viisaushan sanoo että jos ei ole hyvää sanottavaa,parempi olla sanomatta mitään!

Ei se nyt ihan selitä vaitonaisuuttani.Mietin pikkulintuja katsellessa (ei näitä teko vaan ihan oikeita lintulaudalla) -että mitenhän se meni kausi niinkuin omasta mielestä-  Varoitus! Nyt sitä rutkatusta luvassa!                     

2022 oli kaikin puolin kiireinen kevät kesän puolella,täynnä odotusta,intoa ja sekä uusien ihmisten että asioiden opettelua.-Toivorikkautta voisin sanoa.              Seitsemän viikkoa jatkuneeseen kuivuuteen ja helteeseen mieli vain väsähti.

Aamuisin ensinmäisenä säätietojen tutkimista,vesimäärän arviointia -paljonko riittää-ennen seuraavaa sadetta ja hikisenä töihin lähtöä jo nuutuneena kun sadekuuro kiersikin paikkamme...

Kausi myös venyi ja venyi ja satoa tuntui joutuvan odottamaan ikuisuuden,silti tulihan sitä! Ihan reippaasti ja pitkälle syksyyn,mutta ehkä ne mehut oli loppu jo siinä vaiheessa ja oli paljon asioita jotka pänni.

Nyt Loppiaisen kynnyksellä pohdin miltä se kesä tuntui?

- Se tuntui siis pääosin raskaalta.Hetkittäiset onnen hetket ystävien ja perheen kanssa ei riittänyt kääntämään vaakakuppia jotta voisin sanoa kauden olleen onnistunut.

Kasteluvettä hain kaudella 2021 säiliöön joesta ikivanhalla puuvartisella käsipumpulla ja tänä vuonna n.3500l olin varautunut saamaan talteen.Kaiken huippu kai on että ensinmäistä kertaa myös kaivostamme loppui vesi elokuun lopussa ja huolimatta kuinka ahkerasta yrityksestä saada tekijää porakaivolle ei raha tuntunut yrittäjille kelpaavan joten juu...vähän on vesiasioissa hampaankolossa myös ensi vuodeksi.Kaitpa sitä joku vastaa sähköpostiin tänä vuonna tai ainakin toivon niin.

Sadonkorjuun venyminen pitkälle syksyyn haittasi myös perinteisiä syys puuhia ja ne penkkien tyhjäykset kasvihuoneesta joita olin suunnitellut kierrättää pihan kautta ettei perhosten toukkia onnistu talvehtimaan jäi tietenkin tekemättä loppuun ja moni muu "pikku juttu" siinä ohessa.Siellä ne lumen alla odottaa millä mielellä ollaan keväällä.

Ja paljon puhuttu sähkökriisikään ei paljoa helpota suunnitelmia.                    -muuta kuin sanomattakin on selvää että kylvöihin on turha kovin aikaisin ruveta...

Yritän kovasti miettiä mitä vielä olisi tarve rutkattaa jotta mieli puhdistuu ja voi taas jatkaa sivuston työstämistä :) Aa! olen tullut siihen ikään että kun koskaan en ole osannut toivoa lahjoja tai etenkään vaatia mitään turhuuksia niin ikä alkaa kolkuttelemaan myös itsepäisyytenä,sillä huomaan listaavani itselle listaa esim.tämän aion synttärilahjaksi saada.-Ja ostan itse jos en saa(mutta aion rutkattaa) Listalle on päätynyt toistaiseksi reijittäjä(järki ei kestä enää kulunutta vain puolikuun reijittäjää) ja työtuoli,sillä kokeilkaapa +50 istua yli 12h mäntypenkin päällä koneella muutama päivä saatikka kuukausia,niin tuntee kyllä nahoissaan jo tässä iässä.Rutkatusta-Ratkaisuja ja Suunnitelmia siis on...

Jep! Rutkatus loppui,Kiitos ja Kumarrus ja nokka kohti kevättä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti