Juhannus mietteitä

Heräsin tähän täydelliseen Juhannus aamuun selkä kipeänä (imuri on nyt vihollinen nro.1)mutta mieli keveänä!

 Eilisen postauksen jälkeen jäi oma kirjoitus kaivelemaan jälkikäteen.Kirjoitinko sekavasti,miksi tuntuu niin puolustelevalta tekstini ja tyhmältä? Ja miten ihmeessä sen saisi pois?

Illasta keskustelin pitkään sielun siskoni eli serkkuni Pian kanssa.Meillä tuntuu olevan niin samanlainen ajatuksen kulku että monet huolet ja murheet on ratkottu puhelimen välityksellä,kuten myös nytkin.Ajatukset selkeni kun niitä sai vaihtaa toisen kanssa.

Tuntuupa taas hyvältä olla vaan minä! virheineen,onnineen,suruineen kaikkineen.

Vaikka huonosti nukuttu yö tuntuikin silmäluomissa painona päätin kuitenkin keittää aamukahvit jo siinä viiden aikaan...Mitä silmiini osuikaan takapihalla!!!

Aamuhämärässä loistaa valkoista unelmaa ihan kuin Juhannuksen kunniaksi!

Olen aina silloin tällöin sortunut ostamaan muutamia halppis pioneita ja yleensä aina pettynyt,kukinta ei olekaan vastannut kuvaa vaan ollut yksinkertaisia ja aikas rumia omiin silmiin...

Tätä en edes muista istuttaneeni takapihan evakkopenkkiin..Wau!

En malta edes odottaa kahvin valumista vaan lasken koiran ulos ja käyn ihastelemassa näkyä ihan vierestä...mikä suloinen ja romanttinenkin olotila siinä iskeekään auringon juuri ensi säteitään siivilöiden kuusien läpi.Samalla kun on tunne että haluaisi jakaa jonkun kanssa tämän ihmetyksen ja riemun -alkaa päässä soimaan päivänsäde ja menninkäinen laulun sanat.Pakostakin hymyilyttää oma höppänyys!

Silti melko pian törmään ongelmiin joihin tarvitsen oman menninkäiseni apua jotta saan kastelut hoidettua,edelleen mielikuvitus soittaa samaa sävelmää ja nyt alkaa jo ihan oikeastikin naurattamaan.Siinä vaiheessa kun hyvin aamu uninen menninkäiseni unisine silmineen saa letku ongelman selvitettyä en enää pysy nahoissani vaan nauran kuin lapsi omalle lapsellisuudelleni,samalla nikotellen yritän vetää henkeä ja kertoa siipalle ajatuksiani..."tiedäthän kun sinä olet iltavirkku ja sosiaalinen ja minun on vaikea enää inspiroitua yötä vasten ja taas itse rakastan pulista ja aivotkin toimii ihanan selkeästi aamuisin" Olen huomannut toteaa uninen mieheni ja katoaa jatkamaan unia kun aloitan kastelut.Voi tätä aamuhilpeyttä! Pitihän se vielä kasteluiden jälkeen ottaa kuva tästä Juhannus parista takapihalla.

Siinä kuvatessa osuu silmiini taas uusi ihmetyksen aihe, ehkä joidenkin mielestä ei niin kaunis mutta minussa herää taas se toivorikas luontokuvaaja ja voi kun harmittelen etten huomannut saalistani aamukasteen aikaan...mutta räps! räps!

Mahtavan seitin on tämä kaveri punonut,huomenna ehkä käyn kasteen aikaan väijymässä olisiko viellä täällä.

Vielä lähikuvaa tutkiessani tunnen taas itseni melko lapseksi,vai johtuneeko auki unohtuneesta suusta...

Toinen suuri ihmetyksen aiheeni on edelleen megabloomien määrä tämän vuoden kasvatuksissa. Jo keväällä jouduin ahtamaan taimet ajoissa kasvihuoneeseen sillä sisätilat ja valaistus ei tuntuneet riittävän.Myös myöhemmälle alkukesälle osui yksi kylmä jakso ja vaikka tomaattia ei pitäisi istuttaa liian kylmään kasvualustaan tai kasvattaa liian alhaisissa lämpötiloissa niin minähän kyllä kasvatan ja miten mielenkiintoiseksi se kasvattamisen tekeekään...

Ihastuttava karvapallo megabloom dwarfissa.

(en luettele lajikkeita koska nämä eivät ole lajityypillisiä mielestäni tänä vuonna,vaan monen sattuman ja stressin summa)

Myös kukkien tiivistä ryppääntymistä on paljon havaittavissa kasveissa.

Ensi viikon tavoite on jos saan apu kumartelijan kylään,käydä kirjaamassa muistiinpanoja ja merkitä megabloomeja jatkojalostukseen...siinäpä sitä riittää hommaa!

Kumpa vaan ehtisi kirjaamaan tietoja mahdollisimman tarkkaan jotta voisi verrata myös millaisia hedelmiä nämä tuottavat...

Kurjuus kun oma kyykkiminen on nyt hankalaa,tästä saisin niin paljon opittavaa !

Vielä yksi ja ehkä pahin kierroksellani löytämä

Voi kamala! en halua sanoa epämuodostuma vaikka sitähän se on..

Kyseessä pensas tomaatti joka sai aika kylmää kyytiä ennen kukintaa ulkona.

Tämä on aiheuttanut sekä tuon käppyrän megabloomin että ison römpsyn kukkasia joka suuntaan.

Nyt kasvi tuntuu toipuneen ja jatkokasvu normaalin (Tämän kyllä haluan Sanoa!) Tylsää...

Mitä kaikkea voikaan oppia kun ei noudata tiukasti totuttuja normeja.Miten paljon ja mihin suuntaan tomaatti muokkaantuukin sen mukaan miten sitä kasvatetaan.Enkä puhu nyt vaan kylmyys,kuivuus,märkyys stressistä mutta myös multatilasta,ravinteista ja niiden annon ajoittamisesta.

Juhannukseni alkaa siis kovin mietteisenä,suuria ajatuksia pohtien!

Nyt Pyhän viettoon ja Hyvää Juhannusta Sinullekkin!

Juhannus Stressiä

 Heräsin aamulla jotenkin painostavaan olotilaan tajutessani että on jo Juhannuksen aaton aatto!

Tähän kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon turhautumista,kiukkua ja sitä myötä myös itse tutkistelua.Vaikka aikaa on nyt ollutkin ei ole tuntunut mieliala sopivalta kirjoitella mitään.

Pakostakin joutunut katsomaan peiliin että mikä on kun ihminen ei osaa hiljentää tahtia ennen kuin jokin kohta prakaa niin että onkin edessä täys stoppi.Ehkäpä minua ei ole varustettu riittävillä älynlahjoilla,sillä selkähän se napsahti.Tarkkaan ottaen joku kohta oikean lapaluun takaa.Niin reippaana (heh heh) viime perjantaina heräsin kolmen pintaan ja tuumin kuinka otollinen hetki on tehdä ruukkupihani viimeistely valmiiksi ja ennen kuin kello näytti kuutta pistos selässä oli jo äitynyt niin pahaksi että tuskin uskalsi hengittää.

Se on ihmeellinen tämä ihmismieli, vaikka tietääkin olevansa aikas pitkälle omaa itepäisyyttä että rasitus pääsee tähän pisteeseen kuin nyt niin tuskankin keskeltä sitä pui nyrkkiä taivaalle!!! Miksi! Miksi!

Nyt on sitten käyty kattava skaala eri tunnetiloja ja hiukan jo opin alistumaan tilanteeseen että mennään sillä tahdilla kun voidaan (tai ainakin melkein)-vaan tänään meinasi iskeä paniikki kun katselin rikkaruohojen määrää joka puolella ja kasvihuoneen sekamelskaa sillä siellä ovat saaneet pihvit elää kuin pellossa,mitä nyt hengissä jaksanut ne helteillä pitää...

Tästä vähän tylsästä johdannosta päästäänkin Ahaa! Elämyksiin joita koin aamusella,joskin turhan monen mutkan kautta (hieman kitkentää lavakauluksista kunnes pistää,järjestelyä ja hukkuneen narukerän metsästystä aina unohtuen tekemään jotain "pientä") kunnes tuo mielipaha valtasi katsellessa kellahtaneita pihvitomaatin varsia,sillä perinteille uskollisena en pitänyt tuenna kanssa kiirettä kun reippaat taimet jaksaa kasvaa siihen metriin ilman apua.No voi! Monihaaraisuutta,varkaita,varkaita...

Pysähdyin ensinmäisenä nro.346 Viagran kohdalle jonka runsas kukinta sai ilon sydämmeen.

Varkaita poistaessa sätin itseäni, että eikös se ollut tänä vuonna tarkoitus pitää kasvustot ruodussa!

Ja sorruin tietenkin siihen kiellettyyn ja kolme kauniisti kukintaa aloittavaa päätyi talon nurkalle juurtumaan omiksi taimiksi-jolle ei tietenkään ole tilaa...mutta...

Jäihän tähän runsaasti muutoinkin eli eipä haittaa vaikka niille kävisikin kopelösti.Samalla kiistellessä itseni kanssa ajauduin syvemmälle pohdintoihin kasvatuksesta joista kerron kohta lisää...nyt kaksi väittämää...

Poista aina varkaat runkotomaatista,ja mielummin pienenä ettei ne vie voimia kasvilta!

-Ai miksi? Eipä tuo kärsivältä näytä ja varkaiden poiston jälkeenkin saa kasvaa 3 haaraisena,nämä kukat ehtii satoon hyvin.

Ilahtuneena huomasin myös alimpien kukkien jo hedelmöittyneen ja raakileiden määrä ja koko yllätti.

Yritin jatkaa opittujen argumenttien väittämistä -mutta jostain vaan nostaa se itseppäinen luonnon lapsi päätään ja inttää vastaan. 

Jäin pohtimaan että miksi edes yritän noudattaa kasvatusihannetta,tiedättehän -siitä suorasta karsitusta tomaatista jossa vaan tertut pullistelee?

Ei niissä ihanne kuvissakaan sen runsaampi sato ole,päinvastoin välistä ja sitäpaitsi tuottavuus ja tehokkuus on sanoja joita en itse liitä paratiisiin.

Varmaan äityneellä selälläkin oli osuutta asiaan mutta tulin siihen johtopäätökseen että kun kysyn itseltäni mistä sen synkän pitkän talven haaveilen niin vastaus on kauneudesta,tuoksuista ja väreistä.Siitä liikutuksen riemusta kun näkee onnistuneensa ja saa maistaa lukuisia maku elämyksiä,vaikka vain tuokion ennen seuraavaa talvea.

Ja joka ikiseen päivään mahtuu myös löytämisen riemua kuten kuvassa näkyvä Charlie Chaplin(nro.161.) tomaatti.

Miltähän mahtaakaan maistua!

Keventynein mielin Luonnonlapsi vetää pidemmän korren ja siirryn kiertelemään pihalla.Tuin muutaman taas lisää ja huomenna voi yrittää taas jotain tukea ja nauttia,ihmetellä eikä stressata.

Voi olisi niin paljon näytettävää ja kuvattavaa.

Samettikukat onnistuivat hienosti vaikka joutuivatkin kitumaan pitkään taimipoteissa,nyt runsaus kertoo että vahinko on otettu takaisin.

Valitsin vain niitä lajeja jotka eivät ole hybridi lajikkeita ja tähän kuvan kaunokaiseen olen niin ihastunut.

Nimeä en tietenkään muista,mutta kun ehdin lajikkeet kuvaamaan kunnolla niin pidän pikku esittelyt sitten!

Olen kovin tyytyväinen yhteen amppeli ratkaisuun vaikka istuttaminen menikin melko myöhään.

On mukavaa ja inspiroivaa kun pihalla on jotain yksityiskohtia jotka viehättää silmää.

Vielä kuva edestä.Kyllähän tässä on varaa vielä tuuheentua,mutta ei haittaa.

Tuossa kasvarista lähtiessä löysin unohtuneen törpön jossa oli vesi tyystin haihtunut,siinä möllötteli 3 summersweet viinirypäleen pistokasta joilla hyvät juuret jo näkyi,niin rujoja on etten kuvaa kehtaa laittaa,mutta lehtien perusteella vielä henki näytti pihisevän,tässä samalla laitoin ne kosteaan multaan ja totesin että alkaa loppua paikat viiniköynnöksiltä.Täytynee aiva tuumia asiaa tarkempaa.Niin uusi olen niiden kasvattelussa muutoinkin että vielä on opeteltavaa ja opittavaa ennen kuin voi ruveta viinitilalliseksi....

Tänä vuonna laitoin myös vaihteeksi mummonpalsameja,olin keräänyt siemenet niin etten merkannut värejä joten arpapeliä on mitä saa..iloisia yllätyksiä nyt ainakin 2 kolmesta jotka aloittelee kukintaa,ihana nähdä millaisiksi pehkoiksi saan nämä sillä unohdin tyystin latvoa niitä...

Tässä kauniin lila sävyinen mummeli !

Pihakierros jatkuu

Kuljen pikkukasvihuoneen pikku pihalle ja jään ihastelemaan niin raakileita kuin kukintaakin tomaateissa.

Värejä ja muotoja!

Ja tuoksuja! voi ne ovat vielä alkukesän raikkaita,mutta ympärillä voi tuntea kiihkeän kasvun.

Pohdin johtuuko osittain omakin levottomuuteni ja malttamattomuuteni siitä että vielä ei ole aika istua nauttimaan valmiista ja kypsästä sadosta?

Kierros on kuitenkin rauhoittanut mieltä siitä ettei kaiken tarvitse mennä niinkuin oppikirjassa.

Tämä blogi ei myöskään ole opetus tarkoitukseen tehty vaan tottakai toivon että siitä muut saisi vinkkejä,jos ei muuta niin vinkin siitä mitä ei kannata tehdä...heh!

Ja ehkä myös ajatuksen siitä että ei ole välttämättä oikeaa tai väärää kun tiedät kenelle ja kenen vuoksi asioita tekee...

Antaa kaikkien kukkien kukkia niin kuin ne haluaa! -vai mitenköhän se meni...

Hyvää Juhannusta Kaikille!

Ja ottakaa rennosti!

Kitkijästä Kerääjäksi

 Ihan hävettävän kauan on taas aikaa kulunut ja tuossa aiempia postauksia katsellessa tuli jotenkin niin ankean väritön olo kuvien suhteen. Kamera ei vaan ole tahtonut pysyä mukana tiimellyksissä ja eikös olekkin vähän surkuhupaisaa että nytkin vaadittiin toipumispäivä aurinkon pistoksesta että vielä ilkeä suonenveto pohkeeseen ennen kuin avasin läppärin 👀

Tuossa etupihaa laittaessa tulin miettineeksi miten sitä onkaan päätynyt ns.tekemään kaiken itse.Kun mailma on valmis ja kaupastakin saisi...ehkäpä sitä jossain mielessä kokee olevansa oikealla asialla,vaikka kuinka hitaasti sujuisikin kevät työt.

Tähän postaukseen otin aiheeksi Rikkakasvit.Nuo petolliset perennapenkkien ja joka paikan valtaajat joita aivan aiheestakin välillä parjataan.Minä en lähestynyt ongelmaa periaatteella "Syödä Kaikki" pihani rikat,sillä kun ei vaan pysty -ei sitten niin millään! 

Sen sijaan uskottelin itselleni lopettavani kitkemisen.Täysin ja tyystin! Ja johan helpotti! Kuinka ollakaan tarvitsen kuitenkin niin isojen 60-80l ruukkujen pohjalle täytettä tai perustaa uuden lavakauluksen niin mikäs sen parempaa kuin voikukka ja vuohenputki. Sitähän meillä riittää...

Takapihan aarreaitta! Hetkessä alkaa norjanangervotkin näkymään....

Toinen takuuvarma "kätkö" sijaitsee talon takaseinustalla johon alkuun perustin ns.evakko penkin kasveille joille en suoraltaan keksinyt paikkaa,nyt saunalle menevää polkua reunustaa monet ihanat perennat ja sipulikukat ja tietty myös se vuohenputki...

Iloisesti nousee mehevät rikat ylös ja kärryyn,näitähän pitää olla reilusti,sillä painuvat niin kasaan hetkessä!

 

Joka lavakaulukseen sullon niin paljon rikkaa kun saan vaan mahtumaan,lisäksi vielä pompin läjän päällä tiivistääkseni sitä.

Eipä tullut laskettua montako kottikärryllistä upposi,mutta monta!

Kerätessä lallattelin luonnonvoiman lypsämisestä laulua,mutten sitä postauksen otsikoksi enää kehannut laittaa joten siis kerään luonnon omaa voimaa.

Eikös kuulostakkin paljon kivemmalta puuhalta kuin kitkeminen?

Seuraava kerros muodostuu fermentoiduista viime syksyisistä lehti/ruoho mössöstä joka tuoksuu niin hyvältä ja ihanan kosteana voi latoa liuskeina rikkojen päälle.

Sieltä ei niin vaan ponkaista ylös!

Tähän penkkiin käytin viimeiset säkitetyt aarteet,mikä sinällään harmi sillä lehtimatto toimii myös mahtavana katteena joka pidentää kastelukertoja ja parantaa maata.

Niin tomaatit kuin esim.valkosipuli on niin rakastanut tätä katetta.

Jos haluaa hieman luistaa paksuudessa niin olen myös laittanut ohuemman kerroksen lehti silppua ja päälle ruohosilppua joka pitää lehdet paremmin kosteina.

Toimii!

Oikein kun innostuin niin lisäsin vielä multakerrokseen ladattuja biohiiliä.

Multa osuus koostui osittain viime vuoden kasvupenkistä että myös bokashi mullasta...nyt on niin hyvä!

Ainut mikä pitäisi ottaa huomioon on pinnan rajukin vajoaminen ajan kanssa.Hyvä olisi odottaa ainakin viikko ennen istutusta,arvatkaa vaan maltanko?

Palaan pyramiidiini jälleen kun saan sen kasvuun (ja varmasti korjailen vajoamista) 

Alkukesä on siis pitänyt kiireisenä ja vieläkään en saa kauniina kukkivaa postausta aikaiseksi!

Huokaus!

Sain kuitenkin tänään otettua jo kuvan ensinmäisestä raakileesta! Nämä kelit aiheuttavat paljon lisä työtä,sillä siirrän nyt osan ruukuista kasvihuoneesta pihalle jotta varmista kukkien hedelmöittymisen.

Sadetta ei ole tullut ja sitä on odotettu!

 Nykyisen ennusteen mukaan saataisiin vettä tulevana lauantaina.Varavesiin en vielä ole kajonnut vaikka aika riskillä mennään monen vasta versovan,itävän penkin kanssa.Jokainen loppuun saatu asia tuottaa kuitenkin suurta iloa pihalla,vielä ei olekaan aika heilutella varpaita riippukeinussa! Mutta kyllä sekin hetki koittaa-ehkä juuri ennen suurta sadonkorjuuta!

Nyt saavutettuna on kaikki lavakaulukset,vielä olisi osa jättiruukuista hyödyntämättä.Niihin olen myös kerännyt rikkaa pusseissa johon kaadan ema:ta päälle.Samaisia viime vuotisia pusseja on nyt kaivettuna ja hyödynnettynä mm.kurpitsapenkeissä.

Kun taas seuraava rikkaruoho aalto valtaa pihaa kerään puhtaasti säkki fermentointiin osan(eli pussitan säkkeihin ja lisään ema:ta ja jätän säkit jemmaan odottamaan seuraavaa kautta) ja osa kiertää pihalle takaisin jolloin fermentoin ne ämpäreissä tai vastaavissa,hyödynnän nesteen kastelulannoitteena ja käytän loppu kasvit katteeksi.

Mikä on hauskaa niin olen huomannut että aina tulee hetkiä jolloin tarvitsisin rikkoja johonkin eikä niitä ole! Ne ovat hetkellisesti hävinneet pihalta...kamalaa! Voiko rikkakasveja kaivata?

Toivottavasti sait jotain vinkkejä postauksesta ja löydät saman ilon Keräilystä kuin minäkin!

Ja Valentino loppuun kevennykseksi!