Heräsin aamulla jotenkin painostavaan olotilaan tajutessani että on jo Juhannuksen aaton aatto!
Tähän kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon turhautumista,kiukkua ja sitä myötä myös itse tutkistelua.Vaikka aikaa on nyt ollutkin ei ole tuntunut mieliala sopivalta kirjoitella mitään.
Pakostakin joutunut katsomaan peiliin että mikä on kun ihminen ei osaa hiljentää tahtia ennen kuin jokin kohta prakaa niin että onkin edessä täys stoppi.Ehkäpä minua ei ole varustettu riittävillä älynlahjoilla,sillä selkähän se napsahti.Tarkkaan ottaen joku kohta oikean lapaluun takaa.Niin reippaana (heh heh) viime perjantaina heräsin kolmen pintaan ja tuumin kuinka otollinen hetki on tehdä ruukkupihani viimeistely valmiiksi ja ennen kuin kello näytti kuutta pistos selässä oli jo äitynyt niin pahaksi että tuskin uskalsi hengittää.
Se on ihmeellinen tämä ihmismieli, vaikka tietääkin olevansa aikas pitkälle omaa itepäisyyttä että rasitus pääsee tähän pisteeseen kuin nyt niin tuskankin keskeltä sitä pui nyrkkiä taivaalle!!! Miksi! Miksi!
Nyt on sitten käyty kattava skaala eri tunnetiloja ja hiukan jo opin alistumaan tilanteeseen että mennään sillä tahdilla kun voidaan (tai ainakin melkein)-vaan tänään meinasi iskeä paniikki kun katselin rikkaruohojen määrää joka puolella ja kasvihuoneen sekamelskaa sillä siellä ovat saaneet pihvit elää kuin pellossa,mitä nyt hengissä jaksanut ne helteillä pitää...
Tästä vähän tylsästä johdannosta päästäänkin Ahaa! Elämyksiin joita koin aamusella,joskin turhan monen mutkan kautta (hieman kitkentää lavakauluksista kunnes pistää,järjestelyä ja hukkuneen narukerän metsästystä aina unohtuen tekemään jotain "pientä") kunnes tuo mielipaha valtasi katsellessa kellahtaneita pihvitomaatin varsia,sillä perinteille uskollisena en pitänyt tuenna kanssa kiirettä kun reippaat taimet jaksaa kasvaa siihen metriin ilman apua.No voi! Monihaaraisuutta,varkaita,varkaita...
Pysähdyin ensinmäisenä nro.346 Viagran kohdalle jonka runsas kukinta sai ilon sydämmeen.
Varkaita poistaessa sätin itseäni, että eikös se ollut tänä vuonna tarkoitus pitää kasvustot ruodussa!
Ja sorruin tietenkin siihen kiellettyyn ja kolme kauniisti kukintaa aloittavaa päätyi talon nurkalle juurtumaan omiksi taimiksi-jolle ei tietenkään ole tilaa...mutta...
Jäihän tähän runsaasti muutoinkin eli eipä haittaa vaikka niille kävisikin kopelösti.Samalla kiistellessä itseni kanssa ajauduin syvemmälle pohdintoihin kasvatuksesta joista kerron kohta lisää...nyt kaksi väittämää...
Poista aina varkaat runkotomaatista,ja mielummin pienenä ettei ne vie voimia kasvilta!
-Ai miksi? Eipä tuo kärsivältä näytä ja varkaiden poiston jälkeenkin saa kasvaa 3 haaraisena,nämä kukat ehtii satoon hyvin.
Ilahtuneena huomasin myös alimpien kukkien jo hedelmöittyneen ja raakileiden määrä ja koko yllätti.
Yritin jatkaa opittujen argumenttien väittämistä -mutta jostain vaan nostaa se itseppäinen luonnon lapsi päätään ja inttää vastaan.
Jäin pohtimaan että miksi edes yritän noudattaa kasvatusihannetta,tiedättehän -siitä suorasta karsitusta tomaatista jossa vaan tertut pullistelee?
Ei niissä ihanne kuvissakaan sen runsaampi sato ole,päinvastoin välistä ja sitäpaitsi tuottavuus ja tehokkuus on sanoja joita en itse liitä paratiisiin.
Varmaan äityneellä selälläkin oli osuutta asiaan mutta tulin siihen johtopäätökseen että kun kysyn itseltäni mistä sen synkän pitkän talven haaveilen niin vastaus on kauneudesta,tuoksuista ja väreistä.Siitä liikutuksen riemusta kun näkee onnistuneensa ja saa maistaa lukuisia maku elämyksiä,vaikka vain tuokion ennen seuraavaa talvea.
Ja joka ikiseen päivään mahtuu myös löytämisen riemua kuten kuvassa näkyvä Charlie Chaplin(nro.161.) tomaatti.
Miltähän mahtaakaan maistua!
Keventynein mielin Luonnonlapsi vetää pidemmän korren ja siirryn kiertelemään pihalla.Tuin muutaman taas lisää ja huomenna voi yrittää taas jotain tukea ja nauttia,ihmetellä eikä stressata.
Samettikukat onnistuivat hienosti vaikka joutuivatkin kitumaan pitkään taimipoteissa,nyt runsaus kertoo että vahinko on otettu takaisin.
Valitsin vain niitä lajeja jotka eivät ole hybridi lajikkeita ja tähän kuvan kaunokaiseen olen niin ihastunut.
Nimeä en tietenkään muista,mutta kun ehdin lajikkeet kuvaamaan kunnolla niin pidän pikku esittelyt sitten!
On mukavaa ja inspiroivaa kun pihalla on jotain yksityiskohtia jotka viehättää silmää.
Vielä kuva edestä.Kyllähän tässä on varaa vielä tuuheentua,mutta ei haittaa.
Tuossa kasvarista lähtiessä löysin unohtuneen törpön jossa oli vesi tyystin haihtunut,siinä möllötteli 3 summersweet viinirypäleen pistokasta joilla hyvät juuret jo näkyi,niin rujoja on etten kuvaa kehtaa laittaa,mutta lehtien perusteella vielä henki näytti pihisevän,tässä samalla laitoin ne kosteaan multaan ja totesin että alkaa loppua paikat viiniköynnöksiltä.Täytynee aiva tuumia asiaa tarkempaa.Niin uusi olen niiden kasvattelussa muutoinkin että vielä on opeteltavaa ja opittavaa ennen kuin voi ruveta viinitilalliseksi....
Tässä kauniin lila sävyinen mummeli !
Pihakierros jatkuu
Kuljen pikkukasvihuoneen pikku pihalle ja jään ihastelemaan niin raakileita kuin kukintaakin tomaateissa.
Värejä ja muotoja!
Ja tuoksuja! voi ne ovat vielä alkukesän raikkaita,mutta ympärillä voi tuntea kiihkeän kasvun.
Pohdin johtuuko osittain omakin levottomuuteni ja malttamattomuuteni siitä että vielä ei ole aika istua nauttimaan valmiista ja kypsästä sadosta?
Kierros on kuitenkin rauhoittanut mieltä siitä ettei kaiken tarvitse mennä niinkuin oppikirjassa.
Tämä blogi ei myöskään ole opetus tarkoitukseen tehty vaan tottakai toivon että siitä muut saisi vinkkejä,jos ei muuta niin vinkin siitä mitä ei kannata tehdä...heh!
Ja ehkä myös ajatuksen siitä että ei ole välttämättä oikeaa tai väärää kun tiedät kenelle ja kenen vuoksi asioita tekee...
Hyvää Juhannusta Kaikille!
Ja ottakaa rennosti!
