Eilen vietettiin Ystävänpäivää.
Olen huomannut että reagoin juhlapyhinä sosiaaliseen mediaan, kuin kauppoihin ruuhkahuippuina.En vaan viihdy härdellissä,joten postaanpa nyt aamukahvi tuumailuja siementen idätyksestä.Toivon ettei kukaan käsitä väärin,ei minusta Ystävänpäivä postaukset ja jaetut kuvat väärin ole -päinvastoin ihana niitä on lukea ja seurata.Ainakin määrättyyn rajaan asti.ja kun sydämmet ja kukkaset alkavat tulla korvista niin voi tuijotella mullasta nousevia pikkuisia taimia ja miettiä kuinka kiitollinen onkaan tästä kevään kasvuihmeestä!
No niin eli otsikon tuumailuihin joka nyt oli hieman hatusta vedetty,silti monasti huomaa tässä mummo ikäisenä hössöttävänsä taimille kovin äitimäisenä.
Sumutellaan,hoivataan ja seurataan kasvua...Muutama (sata) tomaatti vaavia jo porskuttaa iloisesti valojen alla ja ns.oma lauttaversioni joita on 3 kpl wienernougat rasioita käsittää aina 15 lajikkeen kylvöt jatkan aina uuden kierroksen kun saan edelliset koulittua multiin.
Tänä vuonna olen innostunut muistakin kylvöistä ja aika hurjalta tuntuu pienoinen ruuhka jo tässä vaiheessa vaikka omasta mielestä en vielä tositoimiin ole ryhtynyt.
Perjantaina 2 lokerikkoa jo vapautui ja eikös sitä pitänyt uusinta kierros laittaa ihan vaan muutamalla lajikkeella.Pääsin puoleen väliin kylvöä odottavilla siemenillä kun iski tenkkapoo - katsastaako mapista lisää vaiko jättää tyhjäksi?
Käteni päätyi omiin mikrodwarf pusseihin ja ihan vaan lonkalta muutama (heh) siemen loppu lokeroihin...voi voi...
Pari päivää sen jälkeen...
Ei vaan mitenkään voi olla yllättymättä tästä kasvuvoimasta joka vuosi!
Haluaisin niin uskoa että omat siemen rääpäleetkin olisivat saaneet niin rakkautta ja hoivaa että lajikkeet pysyvät elinvoimaisena.
-Mutta täytynee tunnustaa että voi hyvinkin olla aivan toisin päin.
Siinä ennen kuutta kun räpsäyttelee kasvivaloja päälle ja kiertää sumutin pullon kanssa purnukkaa ja idätyspussukoita niin jotenkin se hetki
Kun äimistellen kaivoin lautan pussista ...
tuijotin ihmeissäni sinttejä...(2vrk.)
Niin aivan kuin oisi voinut kuulla niiden hihkuvan kilpaa:
Jihuu täällä me taas ollaan! Katsoppas kuinka reippaina! Reippaanpana kuin uudet lempilapset! Älä unohda meitä sivuikkunalle tai kasvihuoneen perälle!
(Jep! Blogin pitäjä voi vaikuttaa loman tarpeessa olevalta) Mutta on tässä pieni totuuden jyvänenkin mukana.
Kun usein minulta kysytään mikä olisi takuuvarma sadon tuottaja ja pärjäisi täällä pohjoisilla leveysasteilla,niin omalta osaltani tiedän että juurikin nämä minun oman kotikoulun käyneet ovat itselle ne varmimmat ja helpoinmat kasvatettavat!
Usein nämä sormi arviolta kylvetyt omat siemenet,nousevat ensinmäisinä,pärjäävät vaikka joutuisivat sinne lampun katvealueelle ja monasti joutuvat myös koekaniineina turhankin vilpoisiin oloihin kasvihuoneessa...silti ne vaan porskuttavat eteenpäin.Eli kyllä siemen muistaa-sen uskon! Ja lajikkeet joita totutetaan määrättyihin kasvuolosuhteisiin tottuvat ja sopeutuvat.
Ottakaa siis siemeniä hyväksi koetuista avopölytteisistä lajikkeista jos haluatte saada itselle niitä takuuvarmoja menestyjiä, se on paras neuvo jonka voin antaa.
Laitan vielä viimeisenä verrokkikuvaa lautasta jonka yläkulmassa näkyy siis näitä yksittäin kylvettyjä uusia tulokkaita.
Kyllähän sielläkin jo pikkuhiljaa osoitetaan elon merkkejä,mikä on ihanaa!
Eritoten itsellä kolahti lajike (suomennettuna) Isoäidin Suudelma -aivan mahtavaa päästä kokeilemaan tätä lajiketta jo nimenkin vuoksi.
Lisäksi kylvöihin päätyi mm.
-Spike
-Purple Fairy
-Laura`s Bounty
-Mauta`s Cardinal
Kaikki Dwarf lajikkeita vielä toistaiseksi...
