Luettuani tämän päiväisiä keskusteluja siemenkeräyksestä Facessa jäin pohtimaan miksi on niin kovin vaikeaa harrastaja piireissä löytää sallivaa keskustelua ja pystyä toteamaan kuinka erinlaisia olemme ja kuinka eri tavalla ajattelemme.
Mieleeni muistui ensimmäinen koiramme lapsuudessa,se oli tuttavaltamme saatu,koska olisi joutunut pentueesta lopetettavaksi sillä hän oli aktiivinen kasvattaja ja Raisan (pennun) jalat kasvoivat yli korkeiksi lajiin...
Minä Rakastin Raisaa! Se oli kaunis koira ja sopusuhtaisempi omasta ja perheemme mielestä pitkine kauniine jalkoineen.Raisa eli pitkän hyvän elämän kanssamme.
Harrastus toimintaan toden teolla antautui siskoni kun isäni hankki rotukasvattajalta metsästykseen soveltuvan suomenajokoiran, hyvää näyttely menestystä minun nimeämä Leija saikin.Muistan siitä niin ihania muistoja mm.kuinka sen korvat lepattivat pienenä kuin Leijat-tästä siis nimikin...
Leijan voittokulku saada kunnolla meriittiä kaatui liian nopsiin jalkoihin ja koira paralla oli taipumus ajaa jänistä liian lähellä...ei hyvä ajokokeissa!
Vaikka koira ei täyttäisikään kaikkia rotuvaatimuksia silti koiran kanssa voi harrastaa monenlaista,tokoa,jäljestystä pelastusta jne...olet siis koira harrastaja!
Ehkä parempi esimerkki on urheilu-urheilussa voit olla mailman mestaruus tasoa,monen monta eri kategoriaa vaikka olisit liikunta rajotteinen jne...
Miksi siis me kasvi harrastajat olemme niin lyhytkatseisia ettemme voi hyväksyä erinlaisia harrastajia?
Itse ajattelen asiaa näin:
En ole kasvijalostaja enkä yrittäjä,ymmärrän niihin kohdistuvat säädökset ja omalta osaltani haluan noudattaa tervettä järkeä yhdistettynä vastuuntuntoon,mikä mielestäni käsittää kasvien terveyden,myrkyttömyyden ja niin edelleen.
Saanko harrastajana siis kerätä siemeniä ja jakaa niitä ystävilleni?
Tomaatin siementen keräys kotipuutarhassa ei ole absoluuttisen varmaa toimintaa- mutta hei mikä tässä elämässä on?
Kaatuu ne isotkin hetkittäin,mutta hitaasti! Niiden toiminta ei välttämättä ole aina lakanan valkeaa vaan tulee julki vasta kuin isommin kämytetään ja silloinkin usein lakaistaan maton alle.Eipä minua isojen murheet huoleta, mielummin keskityn omaan elämään.
Elämä se kuitenkin on ihan tavallisella kotipuutarhan pitäjälläkin ja ne jotka ovat siellä suuren mailman mitalli sarjassa tai sinne toivovat,toivoisin hieman sallivampaa asennetta kanssa harrastajiin!
Eikö olisi ihana todeta että vaikka meillä kaikilla onkin sama harrastus niin katsomme sitä eri näkökulmasta? Oli sitten kyse kasvattelun mittakaavasta,tavoista,toiveista tai mistä vaan!
Toivon Kaikille Ihanaa ja Sallivampaa ajatusten vaihtoa ja upeaa kasvattelua tulevalle kaudelle-ihan miten tai millain haluatkaan lajia harrastaa!
