Vuoden vaihteen mietintöjä/Loppiaisen rutkatuksia

 

Loppiainen lähestyy vaudilla ja blogin pitäjä on yhtä hiljaa kuin bling linnut orrella.Olisi jo aika korjata joulun pehmoisuus pois ja katsoa tulevaan kevääseen.

Vuoden vaihteessa jo iski kevät kutka jotain tänne kirjoitella,vaan ne aatokset ei koskaan päätynyt blogiin asti.

Ehkä hyvä niin-vanha viisaushan sanoo että jos ei ole hyvää sanottavaa,parempi olla sanomatta mitään!

Ei se nyt ihan selitä vaitonaisuuttani.Mietin pikkulintuja katsellessa (ei näitä teko vaan ihan oikeita lintulaudalla) -että mitenhän se meni kausi niinkuin omasta mielestä-  Varoitus! Nyt sitä rutkatusta luvassa!                     

2022 oli kaikin puolin kiireinen kevät kesän puolella,täynnä odotusta,intoa ja sekä uusien ihmisten että asioiden opettelua.-Toivorikkautta voisin sanoa.              Seitsemän viikkoa jatkuneeseen kuivuuteen ja helteeseen mieli vain väsähti.

Aamuisin ensinmäisenä säätietojen tutkimista,vesimäärän arviointia -paljonko riittää-ennen seuraavaa sadetta ja hikisenä töihin lähtöä jo nuutuneena kun sadekuuro kiersikin paikkamme...

Kausi myös venyi ja venyi ja satoa tuntui joutuvan odottamaan ikuisuuden,silti tulihan sitä! Ihan reippaasti ja pitkälle syksyyn,mutta ehkä ne mehut oli loppu jo siinä vaiheessa ja oli paljon asioita jotka pänni.

Nyt Loppiaisen kynnyksellä pohdin miltä se kesä tuntui?

- Se tuntui siis pääosin raskaalta.Hetkittäiset onnen hetket ystävien ja perheen kanssa ei riittänyt kääntämään vaakakuppia jotta voisin sanoa kauden olleen onnistunut.

Kasteluvettä hain kaudella 2021 säiliöön joesta ikivanhalla puuvartisella käsipumpulla ja tänä vuonna n.3500l olin varautunut saamaan talteen.Kaiken huippu kai on että ensinmäistä kertaa myös kaivostamme loppui vesi elokuun lopussa ja huolimatta kuinka ahkerasta yrityksestä saada tekijää porakaivolle ei raha tuntunut yrittäjille kelpaavan joten juu...vähän on vesiasioissa hampaankolossa myös ensi vuodeksi.Kaitpa sitä joku vastaa sähköpostiin tänä vuonna tai ainakin toivon niin.

Sadonkorjuun venyminen pitkälle syksyyn haittasi myös perinteisiä syys puuhia ja ne penkkien tyhjäykset kasvihuoneesta joita olin suunnitellut kierrättää pihan kautta ettei perhosten toukkia onnistu talvehtimaan jäi tietenkin tekemättä loppuun ja moni muu "pikku juttu" siinä ohessa.Siellä ne lumen alla odottaa millä mielellä ollaan keväällä.

Ja paljon puhuttu sähkökriisikään ei paljoa helpota suunnitelmia.                    -muuta kuin sanomattakin on selvää että kylvöihin on turha kovin aikaisin ruveta...

Yritän kovasti miettiä mitä vielä olisi tarve rutkattaa jotta mieli puhdistuu ja voi taas jatkaa sivuston työstämistä :) Aa! olen tullut siihen ikään että kun koskaan en ole osannut toivoa lahjoja tai etenkään vaatia mitään turhuuksia niin ikä alkaa kolkuttelemaan myös itsepäisyytenä,sillä huomaan listaavani itselle listaa esim.tämän aion synttärilahjaksi saada.-Ja ostan itse jos en saa(mutta aion rutkattaa) Listalle on päätynyt toistaiseksi reijittäjä(järki ei kestä enää kulunutta vain puolikuun reijittäjää) ja työtuoli,sillä kokeilkaapa +50 istua yli 12h mäntypenkin päällä koneella muutama päivä saatikka kuukausia,niin tuntee kyllä nahoissaan jo tässä iässä.Rutkatusta-Ratkaisuja ja Suunnitelmia siis on...

Jep! Rutkatus loppui,Kiitos ja Kumarrus ja nokka kohti kevättä!

Kaikkoava Kaamos

 Blogin pitäjä on ollut hiljaa , vaikka nyt helmikuussa vihdoin sain sivut edes jotenkuten läpi käytyä niin paljon jäi tekemättäkin.Aion olla itselleni armollinen enkä puserra väkisellä juttua tai yritäkkään saada kaikkea täydelliseksi(ainahan se mieli kuitenkin tekisi)

Kesken olevat piti käydä läpi ja tarkistaa kirjotusvirheet teksteistä(ja niitähän varmaan on) mutta! Tänään on pitkästä aikaa sellainen tunne ettei ole niillä tuhannella kesken ja vaiheessa olevalla asialla niin merkitystä- joten unohdan nuo kaikki mielessä kummittelevat asiat ja totean vaan että manjana...ehkä huomenna!

Kylvötkin alkoivat niin vasemmalla kädellä ja oman mittapuun mukaan myöhään että olen ollut jotenkin irralla siitä mitä haluan kasvattaa edes ensi kesänä,nyt tahdin hidastaminen tuntuu autuaalliselta.

Kasvilampun alta sai vienon tomaatin tuoksun ja vaikka tänä sunnuntaina ulkona myräköi ja taas sataa lunta niin toivo on herännyt, se kutittelee vatsan pohjassa kun laadin listoja tulevista kasvatuksista ja lajikkeista.-alkuun pisti kyllä huokaisemaan kun kääpiöt listalle on jo yli 40 uutta lajiketta...varmaan tiedätte tunteen? Apua! kuinka paljon sitä haluaa,mutta riittääkö rahkeet ja tila...ja entä ne kaikki ihanat mitä haluaisi kasvattaa uudestaan!

Kun lisätään kaikki itseä kiinostavat kokeilut mm. lajikepari vertailusta tai Gandalf-perheestä ,niin ei ole ihmekkään että uupuu jo ajatustyöhön.Siksipä teinkin itselleni kylvölistat kasvuvaatimusten ja kasvikoon mukaan ja revin hiuksia vasta kun en saa jotain haluamaani niihin mahtumaan.

Päätin myös etten tässä alku vaiheessa tee postauksia kylvöistä ja muista puuhista vaan nautin hetken omasta seurastani ja kun kasvihuone kausi aukeaa niin voin varovasti aloittaa kertomaan mitä sieltä löytyy...

Ihanaa kevättä kaikille kasvatusten parissa ja nähdään kun aurinko taas lämmittää maan ja uusi kasvu alkaa!

Harrastus toiminta

 

Olen tänä muutamana päivänä seurannut mielenkiintoisia keskusteluja Tomaatti harrastuksesta ja sen mahdollisesta kuihtumisesta koska lakimuutokset tuovat paljon uutta ja käytäntöjä joita emme välttämättä täysin ymmärrä ja edes toivo elämäämme.

Luettuani tämän päiväisiä keskusteluja siemenkeräyksestä Facessa jäin pohtimaan miksi on niin kovin vaikeaa harrastaja piireissä löytää sallivaa keskustelua ja pystyä toteamaan kuinka erinlaisia olemme ja kuinka eri tavalla ajattelemme.

Mieleeni muistui ensimmäinen koiramme lapsuudessa,se oli tuttavaltamme saatu,koska olisi joutunut pentueesta lopetettavaksi sillä hän oli aktiivinen kasvattaja ja Raisan (pennun) jalat kasvoivat yli korkeiksi lajiin...

Minä Rakastin Raisaa! Se oli kaunis koira ja sopusuhtaisempi omasta ja perheemme mielestä pitkine kauniine jalkoineen.Raisa eli pitkän hyvän elämän kanssamme.

Harrastus toimintaan toden teolla antautui siskoni kun isäni hankki rotukasvattajalta metsästykseen soveltuvan suomenajokoiran, hyvää näyttely menestystä minun nimeämä Leija saikin.Muistan siitä niin ihania muistoja mm.kuinka sen korvat lepattivat pienenä kuin Leijat-tästä siis nimikin...

Leijan voittokulku saada kunnolla meriittiä kaatui liian nopsiin jalkoihin ja koira paralla oli taipumus ajaa jänistä liian lähellä...ei hyvä ajokokeissa!

Vaikka koira ei täyttäisikään kaikkia rotuvaatimuksia silti koiran kanssa voi harrastaa monenlaista,tokoa,jäljestystä pelastusta jne...olet siis koira harrastaja!

Ehkä parempi esimerkki on urheilu-urheilussa voit olla mailman mestaruus tasoa,monen monta eri kategoriaa vaikka olisit liikunta rajotteinen jne...

Miksi siis me kasvi harrastajat olemme niin lyhytkatseisia ettemme voi hyväksyä erinlaisia harrastajia?

Itse ajattelen asiaa näin:

En ole kasvijalostaja enkä yrittäjä,ymmärrän niihin kohdistuvat säädökset ja omalta osaltani haluan noudattaa tervettä järkeä yhdistettynä vastuuntuntoon,mikä mielestäni käsittää kasvien terveyden,myrkyttömyyden ja niin edelleen.

Saanko harrastajana siis kerätä siemeniä ja jakaa niitä ystävilleni?

Tomaatin siementen keräys kotipuutarhassa ei ole absoluuttisen varmaa toimintaa- mutta hei mikä tässä elämässä on?

Kaatuu ne isotkin hetkittäin,mutta hitaasti! Niiden toiminta ei välttämättä ole aina lakanan valkeaa vaan tulee julki vasta kuin isommin kämytetään ja silloinkin usein lakaistaan maton alle.Eipä minua isojen murheet huoleta, mielummin keskityn omaan elämään.

Elämä se kuitenkin on ihan tavallisella kotipuutarhan pitäjälläkin ja ne jotka ovat siellä suuren mailman mitalli sarjassa tai sinne toivovat,toivoisin hieman sallivampaa asennetta kanssa harrastajiin!

Eikö olisi ihana todeta että vaikka meillä kaikilla onkin sama harrastus niin katsomme sitä eri näkökulmasta? Oli sitten kyse kasvattelun mittakaavasta,tavoista,toiveista tai mistä vaan!

Toivon Kaikille Ihanaa ja Sallivampaa ajatusten vaihtoa ja upeaa kasvattelua tulevalle kaudelle-ihan miten tai millain haluatkaan lajia harrastaa!

Joulun tunnelmia

 Tuntuu mahdottoman pitkältä syksyn tauko sekä sivujen kirjoituksessa että postauksissakin.Joulun lähetessä antauduin askartelun ja leipomisen lumoihin ja koska en varsinaista ruoka blogia pidä niin en myöskään kokenut asiakseni niitä tänne kerätä...ehkä noita omia kokkaus kokeiluita tulee postattua tarpeeksi Facen puolelle.

Tänä vuonna vahvasti mukana oli gluteeiniton leivonta joka ei aivan ominta itselle ole...

Onneksi perhe on sallivaa ja maku edellä mentiin Joulupöytään ja vielläkin jäljellä on raukeus puuhaamisesta,syömisestä ja yhdessäolosta,saa nähdä kuinka saa arjen taas pyörimään.

Eilinen oli itselle puhtaasti nautiskelu ja laiskottelu päivä jolloin tutkin tarkempaa pukin tuomia lahjoja. Aivan ihana yllätys oli pastakone ja mieleni suunnitteli jo vaikka mitä herkkuja ensi kesälle...Tuorepastaa ja tomaattia! Ah! Miten monia ideoita voikaan pursuta haaveillessa tulevasta kasvukaudesta!

Voimakkaan vaikutuksen minuun teki myös Sami Tallbergin keittokirja,tuntui kuin pukki olisi lukenut ajatukset joita syksyn kokkailuissa olen tuuminut mielessäni!

Kirja antaa paljon uusia ideoita käyttää kotipihan ja lähimetsän kasveja ja etenkin super kauniit annoskuvat sai niin mielikuvituksen laukkaamaan!

Voi kuinka odotankaan kevättä ja ensinmäisten luonnon herkkujen maistelua ohjeilla! Kirjan ohjeet olen jo käynyt läpi pariinkin kertaan,etenkin ne missä on myös tomaattia ja muutamia muistiinpano ideoitakin on tullut raapusteltua kuten graavikalaa antho lajikkeilla...mitenhän se onnistuisikaan?

Viellä Joulun pehmoinen raukeus viivytellessä minussa nostin tomaattimapit jo pöydälle!

Paljon on vielä kirjoitettavaa ja järjestettävää ennen kuin voi uuden kauden aloittaa.Mutta se kutittelee jo taka-alalla,ne ensinmäiset sirkkalehdet, tomaatin tuoksu tuvassa ja kevään odotus samalla haaveillen uusista makunautinnoista -Mitähän tänä vuonna kasvattaisi? Selleri on tullut jäädäkseen,samoin purjoa tahdon laittaa vaikkei viime kesä kovin onnistunut ollutkaan niin on se vaan mukava ottaa makua keittoihin omista kuivavarastoista.

Nyt tämä bloggaaja käy sivujen kimppuun ja ehkä ne sieltä joskus valmistuvatkin! 

Mikrodwarfit vuonna 2021

 Hetkittäin on tuntunut että tämä kesä on imaissut voimat pois.

Paljon on mennyt suunnitelmia uusiksi ihan vain säiden ja jaksamisen vuoksi.

Tuossa eilen keräilin mikrodwarf lajikkeita altaan reunus penkkiin joka ei tänä vuonna saa jakotaimia ja toimii nyt loppukesän ainakin osan mikrodwarf lajikkeiden paikkana.Hauskasti ristin sen Mikrodwarfien hautuumaaksi,sillä kovin säälittävästi sujunut ruukkukasvatus niiden osalta tänä vuonna.

Aiempina vuosina olen tykännyt kasvattaa näitä ns.pöytätomaatteina aika pienissäkin ruukuissa.Tärkeintä ei ole ollut suuren suuri sato vaan lähinnä monipuolisuus ja siirrettävyys...nyt edelleen osa piilottelee korkeiden runkotomaattien juurella ja varjon puolella sillä auttamatta nuo pienet ruukut on kuivaneet pitkin kesää lähes päivittäin.

Silti ne on yllättänyt sitkeydellä ja huomasin monen tehneen isot ryppäät hedelmiä kasvin kokoon nähden.

Lisäplussaa on että yhdessäkään jopa täysin rutikuivaksi päässeessä taimessa ei ole latvamätää.

Sitkeää sakkia nämä kääpiöt siis ovat,se täytyy myöntää!

Tämän hetkinen Mikrodwarf listallani on seuraavat lajikkeet:

1.)Aztek    nro.72

2.)Bajaja   nro.28 

3.)Blaue Zimmertomate nro.147

4.)Chiquita Pot nro.169 

5.)Florida Petit nro.170

6.)Fuzzy Baby nro.350

7.)Hahms Gelbe nro.176

8.)Heartbraker`s Vita nro.15

9.)Jochalos nro.171

10.)Koralik nro.172

11.)Lille Lise nro.148

12.)Micky  Mouse nro.167

13.)Nina Neutron nro.168

14.)Paulichen nro.349

15.)Red Robin nro.85

16.)Snegirjok nro.173

17.)Tiny Tim nro.174

18.)Venus nro.86

19.)Yellow Canary nro.175 

Hieman epäselvää on vielä itsellekkin mistä ja mitä vielä tupsahtelee,ajattelin kuitenkin kirjoittaa hieman esittelyä niistä joita toin altaalle.

Yellow Canary oli alkukesästä niin kaunis pieni dwarfi,se kuitenkin tuotti jo heti alkuun paljon hedelmää ja unohdin täysin tukea sitä,niinpä se roikkui ruukun yli jo siinä vaiheessa kun siirsin sen altaan reunalle isompaan ruukkuun toivottamaan tervetulleeksi.Samassa ruukussa kasvaa myös daaliaa.

Vaikka paikka on keskeinen tämä reppana on kovasti kuivakan oloinen kuvaus hetkellä,puhumattakaan että melkoisesti on jo napsittu hedelmiä...

Lisää tietoja lajin omalla sivulla,kunhan ehdin ne julkaisemaan.

Blaue Zimmertomate on kaunis antho mikrodwarf jolla hyvän kokoiset hedelmät.

Tämä tuo mukavaa vaihtelua punaisiin ja keltaisiin lajikkeisiin joten jatkossa löytynee kasvatuksistani.

Millään en malttaisi odottaa että pääsen maistelemaan!

Taimia olin merkannut olevan kaksi,mutta toistaiseksi mennään tällä yhdellä.

Lille Lise on nimensä mukaisesti melko matalasti kasvava mikrodwarf.

Tosin poikkeuksellinen kesä ei ehkä kerro tarpeeksi tästä lajikkeesta.

Toinen ruukusta pakoon pyrkivä on Hahms Gelbe.

Mielestäni oli kaunis näin roikkuvana joten annoin sen jäädä näin.

Tämä tulee olemaan myös ensi kertaa maistelussa.

Näistä vanhoista tutuista lajikkeista,kuten  Red Robinista huomaa kuinka huonoa on kasvu verrattuna edellisiin vuosiin.

Tosin mikäli olisin nämä ajoissa sijoittanut parempaan paikkaan tilanne tuskin olisi tämä.

Fuzzy Baby oli jo viime vuonna kasvatuksessa mutta päätyi selvitykseen.

Tänä vuonna mennään parilla taimella joista yksi päätyi sattumalta kohtalaiseen reijättömään ruukkuun.

Vauveliini palkitseekin mukavan suurilla hedelmillä jotka ovat kirsikkaa isommat...

Herättää kummasti mielenkiintoni!

Vaikka hedelmät hieman kituvassa kasvissa jäivät viime vuonna pieneksi,oli maku erittäin hyvä,

joten suuret odotukset on tälle pienelle ihmeelle!

Miten samassa tomaatissa voikaan yhdistyä hedelmien kauneus,maku ja nämä nukkapintaiset lehdet !!!

Myös Venus on tänä vuonna kärsinyt liian pitkään ja sato jäänee pieneksi.

Paulichen on kaunis uusi tomaatti minulle,tästä jo pääsee maistelemaan ja tutustumaan lajikkeeseen.

Vielä loppuun Jochaloksen rääpäleet jotka viime vuonna olivat mahti satoisia ja tänä vuonna säälittäviä rukkia.Hyvä puoli on että kärsimys ei vaikuta hedelmien kokoon vaan vain määrään joten soveltunee oikein hyvin ruukkukasvatukseen jatkossakin.

Siinäpä olisi muutama tutustumis katsaus mikrodwarfeista.

Kovin laakeasti en tietoja ole kirjoittanut,sillä perustiedot ja lisäkuvat löytynevät sitten jokaisen omalla sivulla.Hauskaa on nähdä myös jatkossa kuinka eri vuodet muokkaavat mielikuvaa lajikkeesta,toivottavasti vain jaksaisi näitä taltioida...

Heinäkuun helteet

Niin se vaan aika tuntuu vierähtävän ja päivittäin ihmettelee mihin ne tunnit taas karkasi.Olen aina kun saanut nipistettyä hetket päivitellyt lajikekuvia jotka sitten julkaisen hiukka myöhemmin,ei niin sanotusti arvaa nuolasta ennen kuin tipahtaa se kypsä tomaatti kielenpäälle :)  Onhan sitä taas pitkä pimeä talvi aikaa muistella kesää ja eri tomaatteja,kesäisin kun tuppaa tuo haaveilu aika olevan kortilla...

Veden haussa niin illasta kuin aamustakin sitä saa rampata.Tänäänkin taas neljältä nousseena alkaa jo puolilta päivin ramasemaan ja tossu hidastumaan.Ihanaa että silti pääsee eteenpäin eikä aivan kaikki pihalla kuole pystyyn, se vaara jo olikin aiemmin ja pääsihän tuota muutamat ruukut kunnolla korppuuntumaan mutta etiäpäin ja toiveekkaana heräsin tähänkin aamuun,pihapuuhailuiden lomassa saa jo kivasti kypsää maistiaista sieltä sun täältä...eli kyllä se tästä! 

Ohimennen napsin tuossa kuvia -lähinnä niistä lajikkeista jotka sattui osumaan silmiin ja herätti kierroksella mielenkiintoni,kyllähän niitä olisi kuvattavaksi jo kypsyvääkin ja kypsää kirsikkaa,mutta aina ne suurimmat odotukset taitaa olla pihveissä...

Cherokee tiger black-Dwarf tomaatti.Kasvamassa tänä vuonna kaksi taimea joista toinen jurottaa kukintaa ja toinen pullautti yhden multifloran,kasvi näytti aivan hassulta kuin leikkisi auringonkukkaa-hieman kitukasvuista sellaista.Tuosta monsteri kukasta on kehkeytynyt ihan komea iso möllykkä joka alkaakin kypsymään...mielenkiinnolla seuraan josko toisesta taimesta saisi hieman normaalimpia tomaatteja,hieman tuntuu olevan nirso niin kylmälle kuin kuumallekkin tämä lajike.Ihastuttavaa on matala kasvutapa ja kauniin limen vihreät lehdet.

Geranium Kiss (320)

Supersatoisalta vaikuttava puskatomaatti joka tekee aivän järkyttäviä kukkaryppäitä,itsellä useampia taimia ja kasvutapa ei omasta mielestä niin tiivis kuin monista kuvauksista voisi päätellä,ei haittaa! kunhan nyt vaan viitsisi kypsyttää maisteltavaa!

Yksi multiflorien tuottajista oli nro.229.) Vladimir Putin joka kypsyy nyt melkoisen suurena sydämmenä pihalla.

On kuin kolme tomaattia olisi sulautunut yhteen,kiva seurata millaisen röllikän kypsyttelee pihalla.

Tässä vielä eri vinkkelistä kuvattuna...

Nro.352.) Phil`s Two

Vihreä voyage tomaatti joka tursottaa möykkyjään joka suuntaan,jo heti alkuun oli selvää että tämän tukeminen on aivan liian työlästä,niinpä sulloin Philin vanhan korituolin sisään ja saa röhnötellä rauhassa...

nro.290.) Black heart off America, tämäkin uusi lajike-kyllä nuo munilta enemmän omiin silmiin näyttää,mutta täytynee seurata värityksen kehitystä...

nro.239.) American Ribbed

nro.162.) Cuer di bue Dalbenga

nro.156.) Jumbo Jim

Jumbo Jim ei pelkästään ole suuri tomaatti-se on lisäksi vielä satoisakin!

nro.346.) Viagra

nro.230.) Eagle`s Peak on tämän kesän monstereiden monsteri!

8 haaraisena ja jäätävästi satoa luvassa!!!

nro.248.) Captain Lucky! Ei mennyt putkeen toisella kierroksellakaan! Viime vuonna onnistuin murjomaan taimet ja tänä vuonna multifloran ansiosta ei onnekas kapteenimme näytä kovinkaan onnelliselta! Hyvä puoli on että satoa näyttäisi tulevan kuitenkin!

nro.282.) Thai Pink Egg kasvattaa kauniin kalpeita raakileita,niihin aina katse kiinnittyy pihalla ohi kulkiessa.

nro.228.) Long Tall Sally -olin ihan ihmeissäni että Sallyäkö sitä on tullut ihailtua päivittäin ja piti ihan hilpasta tarkistus reissulle,mutta Sallyhän se!

Purple Heart

nro.242.) Bull`s Forehead muhittelee jättiä hitaasti ja varmasti...

Tässäpä se oli tämän aamun kierros!

Juhannus mietteitä

Heräsin tähän täydelliseen Juhannus aamuun selkä kipeänä (imuri on nyt vihollinen nro.1)mutta mieli keveänä!

 Eilisen postauksen jälkeen jäi oma kirjoitus kaivelemaan jälkikäteen.Kirjoitinko sekavasti,miksi tuntuu niin puolustelevalta tekstini ja tyhmältä? Ja miten ihmeessä sen saisi pois?

Illasta keskustelin pitkään sielun siskoni eli serkkuni Pian kanssa.Meillä tuntuu olevan niin samanlainen ajatuksen kulku että monet huolet ja murheet on ratkottu puhelimen välityksellä,kuten myös nytkin.Ajatukset selkeni kun niitä sai vaihtaa toisen kanssa.

Tuntuupa taas hyvältä olla vaan minä! virheineen,onnineen,suruineen kaikkineen.

Vaikka huonosti nukuttu yö tuntuikin silmäluomissa painona päätin kuitenkin keittää aamukahvit jo siinä viiden aikaan...Mitä silmiini osuikaan takapihalla!!!

Aamuhämärässä loistaa valkoista unelmaa ihan kuin Juhannuksen kunniaksi!

Olen aina silloin tällöin sortunut ostamaan muutamia halppis pioneita ja yleensä aina pettynyt,kukinta ei olekaan vastannut kuvaa vaan ollut yksinkertaisia ja aikas rumia omiin silmiin...

Tätä en edes muista istuttaneeni takapihan evakkopenkkiin..Wau!

En malta edes odottaa kahvin valumista vaan lasken koiran ulos ja käyn ihastelemassa näkyä ihan vierestä...mikä suloinen ja romanttinenkin olotila siinä iskeekään auringon juuri ensi säteitään siivilöiden kuusien läpi.Samalla kun on tunne että haluaisi jakaa jonkun kanssa tämän ihmetyksen ja riemun -alkaa päässä soimaan päivänsäde ja menninkäinen laulun sanat.Pakostakin hymyilyttää oma höppänyys!

Silti melko pian törmään ongelmiin joihin tarvitsen oman menninkäiseni apua jotta saan kastelut hoidettua,edelleen mielikuvitus soittaa samaa sävelmää ja nyt alkaa jo ihan oikeastikin naurattamaan.Siinä vaiheessa kun hyvin aamu uninen menninkäiseni unisine silmineen saa letku ongelman selvitettyä en enää pysy nahoissani vaan nauran kuin lapsi omalle lapsellisuudelleni,samalla nikotellen yritän vetää henkeä ja kertoa siipalle ajatuksiani..."tiedäthän kun sinä olet iltavirkku ja sosiaalinen ja minun on vaikea enää inspiroitua yötä vasten ja taas itse rakastan pulista ja aivotkin toimii ihanan selkeästi aamuisin" Olen huomannut toteaa uninen mieheni ja katoaa jatkamaan unia kun aloitan kastelut.Voi tätä aamuhilpeyttä! Pitihän se vielä kasteluiden jälkeen ottaa kuva tästä Juhannus parista takapihalla.

Siinä kuvatessa osuu silmiini taas uusi ihmetyksen aihe, ehkä joidenkin mielestä ei niin kaunis mutta minussa herää taas se toivorikas luontokuvaaja ja voi kun harmittelen etten huomannut saalistani aamukasteen aikaan...mutta räps! räps!

Mahtavan seitin on tämä kaveri punonut,huomenna ehkä käyn kasteen aikaan väijymässä olisiko viellä täällä.

Vielä lähikuvaa tutkiessani tunnen taas itseni melko lapseksi,vai johtuneeko auki unohtuneesta suusta...

Toinen suuri ihmetyksen aiheeni on edelleen megabloomien määrä tämän vuoden kasvatuksissa. Jo keväällä jouduin ahtamaan taimet ajoissa kasvihuoneeseen sillä sisätilat ja valaistus ei tuntuneet riittävän.Myös myöhemmälle alkukesälle osui yksi kylmä jakso ja vaikka tomaattia ei pitäisi istuttaa liian kylmään kasvualustaan tai kasvattaa liian alhaisissa lämpötiloissa niin minähän kyllä kasvatan ja miten mielenkiintoiseksi se kasvattamisen tekeekään...

Ihastuttava karvapallo megabloom dwarfissa.

(en luettele lajikkeita koska nämä eivät ole lajityypillisiä mielestäni tänä vuonna,vaan monen sattuman ja stressin summa)

Myös kukkien tiivistä ryppääntymistä on paljon havaittavissa kasveissa.

Ensi viikon tavoite on jos saan apu kumartelijan kylään,käydä kirjaamassa muistiinpanoja ja merkitä megabloomeja jatkojalostukseen...siinäpä sitä riittää hommaa!

Kumpa vaan ehtisi kirjaamaan tietoja mahdollisimman tarkkaan jotta voisi verrata myös millaisia hedelmiä nämä tuottavat...

Kurjuus kun oma kyykkiminen on nyt hankalaa,tästä saisin niin paljon opittavaa !

Vielä yksi ja ehkä pahin kierroksellani löytämä

Voi kamala! en halua sanoa epämuodostuma vaikka sitähän se on..

Kyseessä pensas tomaatti joka sai aika kylmää kyytiä ennen kukintaa ulkona.

Tämä on aiheuttanut sekä tuon käppyrän megabloomin että ison römpsyn kukkasia joka suuntaan.

Nyt kasvi tuntuu toipuneen ja jatkokasvu normaalin (Tämän kyllä haluan Sanoa!) Tylsää...

Mitä kaikkea voikaan oppia kun ei noudata tiukasti totuttuja normeja.Miten paljon ja mihin suuntaan tomaatti muokkaantuukin sen mukaan miten sitä kasvatetaan.Enkä puhu nyt vaan kylmyys,kuivuus,märkyys stressistä mutta myös multatilasta,ravinteista ja niiden annon ajoittamisesta.

Juhannukseni alkaa siis kovin mietteisenä,suuria ajatuksia pohtien!

Nyt Pyhän viettoon ja Hyvää Juhannusta Sinullekkin!

Juhannus Stressiä

 Heräsin aamulla jotenkin painostavaan olotilaan tajutessani että on jo Juhannuksen aaton aatto!

Tähän kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon turhautumista,kiukkua ja sitä myötä myös itse tutkistelua.Vaikka aikaa on nyt ollutkin ei ole tuntunut mieliala sopivalta kirjoitella mitään.

Pakostakin joutunut katsomaan peiliin että mikä on kun ihminen ei osaa hiljentää tahtia ennen kuin jokin kohta prakaa niin että onkin edessä täys stoppi.Ehkäpä minua ei ole varustettu riittävillä älynlahjoilla,sillä selkähän se napsahti.Tarkkaan ottaen joku kohta oikean lapaluun takaa.Niin reippaana (heh heh) viime perjantaina heräsin kolmen pintaan ja tuumin kuinka otollinen hetki on tehdä ruukkupihani viimeistely valmiiksi ja ennen kuin kello näytti kuutta pistos selässä oli jo äitynyt niin pahaksi että tuskin uskalsi hengittää.

Se on ihmeellinen tämä ihmismieli, vaikka tietääkin olevansa aikas pitkälle omaa itepäisyyttä että rasitus pääsee tähän pisteeseen kuin nyt niin tuskankin keskeltä sitä pui nyrkkiä taivaalle!!! Miksi! Miksi!

Nyt on sitten käyty kattava skaala eri tunnetiloja ja hiukan jo opin alistumaan tilanteeseen että mennään sillä tahdilla kun voidaan (tai ainakin melkein)-vaan tänään meinasi iskeä paniikki kun katselin rikkaruohojen määrää joka puolella ja kasvihuoneen sekamelskaa sillä siellä ovat saaneet pihvit elää kuin pellossa,mitä nyt hengissä jaksanut ne helteillä pitää...

Tästä vähän tylsästä johdannosta päästäänkin Ahaa! Elämyksiin joita koin aamusella,joskin turhan monen mutkan kautta (hieman kitkentää lavakauluksista kunnes pistää,järjestelyä ja hukkuneen narukerän metsästystä aina unohtuen tekemään jotain "pientä") kunnes tuo mielipaha valtasi katsellessa kellahtaneita pihvitomaatin varsia,sillä perinteille uskollisena en pitänyt tuenna kanssa kiirettä kun reippaat taimet jaksaa kasvaa siihen metriin ilman apua.No voi! Monihaaraisuutta,varkaita,varkaita...

Pysähdyin ensinmäisenä nro.346 Viagran kohdalle jonka runsas kukinta sai ilon sydämmeen.

Varkaita poistaessa sätin itseäni, että eikös se ollut tänä vuonna tarkoitus pitää kasvustot ruodussa!

Ja sorruin tietenkin siihen kiellettyyn ja kolme kauniisti kukintaa aloittavaa päätyi talon nurkalle juurtumaan omiksi taimiksi-jolle ei tietenkään ole tilaa...mutta...

Jäihän tähän runsaasti muutoinkin eli eipä haittaa vaikka niille kävisikin kopelösti.Samalla kiistellessä itseni kanssa ajauduin syvemmälle pohdintoihin kasvatuksesta joista kerron kohta lisää...nyt kaksi väittämää...

Poista aina varkaat runkotomaatista,ja mielummin pienenä ettei ne vie voimia kasvilta!

-Ai miksi? Eipä tuo kärsivältä näytä ja varkaiden poiston jälkeenkin saa kasvaa 3 haaraisena,nämä kukat ehtii satoon hyvin.

Ilahtuneena huomasin myös alimpien kukkien jo hedelmöittyneen ja raakileiden määrä ja koko yllätti.

Yritin jatkaa opittujen argumenttien väittämistä -mutta jostain vaan nostaa se itseppäinen luonnon lapsi päätään ja inttää vastaan. 

Jäin pohtimaan että miksi edes yritän noudattaa kasvatusihannetta,tiedättehän -siitä suorasta karsitusta tomaatista jossa vaan tertut pullistelee?

Ei niissä ihanne kuvissakaan sen runsaampi sato ole,päinvastoin välistä ja sitäpaitsi tuottavuus ja tehokkuus on sanoja joita en itse liitä paratiisiin.

Varmaan äityneellä selälläkin oli osuutta asiaan mutta tulin siihen johtopäätökseen että kun kysyn itseltäni mistä sen synkän pitkän talven haaveilen niin vastaus on kauneudesta,tuoksuista ja väreistä.Siitä liikutuksen riemusta kun näkee onnistuneensa ja saa maistaa lukuisia maku elämyksiä,vaikka vain tuokion ennen seuraavaa talvea.

Ja joka ikiseen päivään mahtuu myös löytämisen riemua kuten kuvassa näkyvä Charlie Chaplin(nro.161.) tomaatti.

Miltähän mahtaakaan maistua!

Keventynein mielin Luonnonlapsi vetää pidemmän korren ja siirryn kiertelemään pihalla.Tuin muutaman taas lisää ja huomenna voi yrittää taas jotain tukea ja nauttia,ihmetellä eikä stressata.

Voi olisi niin paljon näytettävää ja kuvattavaa.

Samettikukat onnistuivat hienosti vaikka joutuivatkin kitumaan pitkään taimipoteissa,nyt runsaus kertoo että vahinko on otettu takaisin.

Valitsin vain niitä lajeja jotka eivät ole hybridi lajikkeita ja tähän kuvan kaunokaiseen olen niin ihastunut.

Nimeä en tietenkään muista,mutta kun ehdin lajikkeet kuvaamaan kunnolla niin pidän pikku esittelyt sitten!

Olen kovin tyytyväinen yhteen amppeli ratkaisuun vaikka istuttaminen menikin melko myöhään.

On mukavaa ja inspiroivaa kun pihalla on jotain yksityiskohtia jotka viehättää silmää.

Vielä kuva edestä.Kyllähän tässä on varaa vielä tuuheentua,mutta ei haittaa.

Tuossa kasvarista lähtiessä löysin unohtuneen törpön jossa oli vesi tyystin haihtunut,siinä möllötteli 3 summersweet viinirypäleen pistokasta joilla hyvät juuret jo näkyi,niin rujoja on etten kuvaa kehtaa laittaa,mutta lehtien perusteella vielä henki näytti pihisevän,tässä samalla laitoin ne kosteaan multaan ja totesin että alkaa loppua paikat viiniköynnöksiltä.Täytynee aiva tuumia asiaa tarkempaa.Niin uusi olen niiden kasvattelussa muutoinkin että vielä on opeteltavaa ja opittavaa ennen kuin voi ruveta viinitilalliseksi....

Tänä vuonna laitoin myös vaihteeksi mummonpalsameja,olin keräänyt siemenet niin etten merkannut värejä joten arpapeliä on mitä saa..iloisia yllätyksiä nyt ainakin 2 kolmesta jotka aloittelee kukintaa,ihana nähdä millaisiksi pehkoiksi saan nämä sillä unohdin tyystin latvoa niitä...

Tässä kauniin lila sävyinen mummeli !

Pihakierros jatkuu

Kuljen pikkukasvihuoneen pikku pihalle ja jään ihastelemaan niin raakileita kuin kukintaakin tomaateissa.

Värejä ja muotoja!

Ja tuoksuja! voi ne ovat vielä alkukesän raikkaita,mutta ympärillä voi tuntea kiihkeän kasvun.

Pohdin johtuuko osittain omakin levottomuuteni ja malttamattomuuteni siitä että vielä ei ole aika istua nauttimaan valmiista ja kypsästä sadosta?

Kierros on kuitenkin rauhoittanut mieltä siitä ettei kaiken tarvitse mennä niinkuin oppikirjassa.

Tämä blogi ei myöskään ole opetus tarkoitukseen tehty vaan tottakai toivon että siitä muut saisi vinkkejä,jos ei muuta niin vinkin siitä mitä ei kannata tehdä...heh!

Ja ehkä myös ajatuksen siitä että ei ole välttämättä oikeaa tai väärää kun tiedät kenelle ja kenen vuoksi asioita tekee...

Antaa kaikkien kukkien kukkia niin kuin ne haluaa! -vai mitenköhän se meni...

Hyvää Juhannusta Kaikille!

Ja ottakaa rennosti!

Kitkijästä Kerääjäksi

 Ihan hävettävän kauan on taas aikaa kulunut ja tuossa aiempia postauksia katsellessa tuli jotenkin niin ankean väritön olo kuvien suhteen. Kamera ei vaan ole tahtonut pysyä mukana tiimellyksissä ja eikös olekkin vähän surkuhupaisaa että nytkin vaadittiin toipumispäivä aurinkon pistoksesta että vielä ilkeä suonenveto pohkeeseen ennen kuin avasin läppärin 👀

Tuossa etupihaa laittaessa tulin miettineeksi miten sitä onkaan päätynyt ns.tekemään kaiken itse.Kun mailma on valmis ja kaupastakin saisi...ehkäpä sitä jossain mielessä kokee olevansa oikealla asialla,vaikka kuinka hitaasti sujuisikin kevät työt.

Tähän postaukseen otin aiheeksi Rikkakasvit.Nuo petolliset perennapenkkien ja joka paikan valtaajat joita aivan aiheestakin välillä parjataan.Minä en lähestynyt ongelmaa periaatteella "Syödä Kaikki" pihani rikat,sillä kun ei vaan pysty -ei sitten niin millään! 

Sen sijaan uskottelin itselleni lopettavani kitkemisen.Täysin ja tyystin! Ja johan helpotti! Kuinka ollakaan tarvitsen kuitenkin niin isojen 60-80l ruukkujen pohjalle täytettä tai perustaa uuden lavakauluksen niin mikäs sen parempaa kuin voikukka ja vuohenputki. Sitähän meillä riittää...

Takapihan aarreaitta! Hetkessä alkaa norjanangervotkin näkymään....

Toinen takuuvarma "kätkö" sijaitsee talon takaseinustalla johon alkuun perustin ns.evakko penkin kasveille joille en suoraltaan keksinyt paikkaa,nyt saunalle menevää polkua reunustaa monet ihanat perennat ja sipulikukat ja tietty myös se vuohenputki...

Iloisesti nousee mehevät rikat ylös ja kärryyn,näitähän pitää olla reilusti,sillä painuvat niin kasaan hetkessä!

 

Joka lavakaulukseen sullon niin paljon rikkaa kun saan vaan mahtumaan,lisäksi vielä pompin läjän päällä tiivistääkseni sitä.

Eipä tullut laskettua montako kottikärryllistä upposi,mutta monta!

Kerätessä lallattelin luonnonvoiman lypsämisestä laulua,mutten sitä postauksen otsikoksi enää kehannut laittaa joten siis kerään luonnon omaa voimaa.

Eikös kuulostakkin paljon kivemmalta puuhalta kuin kitkeminen?

Seuraava kerros muodostuu fermentoiduista viime syksyisistä lehti/ruoho mössöstä joka tuoksuu niin hyvältä ja ihanan kosteana voi latoa liuskeina rikkojen päälle.

Sieltä ei niin vaan ponkaista ylös!

Tähän penkkiin käytin viimeiset säkitetyt aarteet,mikä sinällään harmi sillä lehtimatto toimii myös mahtavana katteena joka pidentää kastelukertoja ja parantaa maata.

Niin tomaatit kuin esim.valkosipuli on niin rakastanut tätä katetta.

Jos haluaa hieman luistaa paksuudessa niin olen myös laittanut ohuemman kerroksen lehti silppua ja päälle ruohosilppua joka pitää lehdet paremmin kosteina.

Toimii!

Oikein kun innostuin niin lisäsin vielä multakerrokseen ladattuja biohiiliä.

Multa osuus koostui osittain viime vuoden kasvupenkistä että myös bokashi mullasta...nyt on niin hyvä!

Ainut mikä pitäisi ottaa huomioon on pinnan rajukin vajoaminen ajan kanssa.Hyvä olisi odottaa ainakin viikko ennen istutusta,arvatkaa vaan maltanko?

Palaan pyramiidiini jälleen kun saan sen kasvuun (ja varmasti korjailen vajoamista) 

Alkukesä on siis pitänyt kiireisenä ja vieläkään en saa kauniina kukkivaa postausta aikaiseksi!

Huokaus!

Sain kuitenkin tänään otettua jo kuvan ensinmäisestä raakileesta! Nämä kelit aiheuttavat paljon lisä työtä,sillä siirrän nyt osan ruukuista kasvihuoneesta pihalle jotta varmista kukkien hedelmöittymisen.

Sadetta ei ole tullut ja sitä on odotettu!

 Nykyisen ennusteen mukaan saataisiin vettä tulevana lauantaina.Varavesiin en vielä ole kajonnut vaikka aika riskillä mennään monen vasta versovan,itävän penkin kanssa.Jokainen loppuun saatu asia tuottaa kuitenkin suurta iloa pihalla,vielä ei olekaan aika heilutella varpaita riippukeinussa! Mutta kyllä sekin hetki koittaa-ehkä juuri ennen suurta sadonkorjuuta!

Nyt saavutettuna on kaikki lavakaulukset,vielä olisi osa jättiruukuista hyödyntämättä.Niihin olen myös kerännyt rikkaa pusseissa johon kaadan ema:ta päälle.Samaisia viime vuotisia pusseja on nyt kaivettuna ja hyödynnettynä mm.kurpitsapenkeissä.

Kun taas seuraava rikkaruoho aalto valtaa pihaa kerään puhtaasti säkki fermentointiin osan(eli pussitan säkkeihin ja lisään ema:ta ja jätän säkit jemmaan odottamaan seuraavaa kautta) ja osa kiertää pihalle takaisin jolloin fermentoin ne ämpäreissä tai vastaavissa,hyödynnän nesteen kastelulannoitteena ja käytän loppu kasvit katteeksi.

Mikä on hauskaa niin olen huomannut että aina tulee hetkiä jolloin tarvitsisin rikkoja johonkin eikä niitä ole! Ne ovat hetkellisesti hävinneet pihalta...kamalaa! Voiko rikkakasveja kaivata?

Toivottavasti sait jotain vinkkejä postauksesta ja löydät saman ilon Keräilystä kuin minäkin!

Ja Valentino loppuun kevennykseksi!